21.7.2015

back to where I started


Viimeistä viedään. Istun tällä hetkellä Sydneyssä hostellin aulassa wifin kanssa ja kirjoittelen tätä. Vihdoin olen blogin kanssa ajan tasalla.. en yhtään taas viime tippaan asioita jätä! 
Mutta halusin postailla asiat aikajärjestyksessä blogiin. Toivottavasti ootte tykänny lueskella kaikkia reissupostauksia! 

Mutta nyt. Niin. Tänään on mun viimenen aamu Australiassa. Eilen oli viimeinen päivä ja viimeinen ilta. Toissapäivänä oli viimeinen ilta mun aussiperheen luona. Äsken check outtasin viimesen kerran ulos hostellista. Pakkasin viimesen kerran matkalaukkuni. Viime viikolla halasin lapsia monta kertaa viimeisen kerran. Niin monta isoa rutistusta ja rakkautta täynnä olevia suukkoja. Ja eilen aamuna halasin kaikkia oikeasti viimeisen kerran. Tällä kertaa.
On käsittämätöntä miten voi rakastaa näin paljon vajaan vuoden jälkeen. Hyvästit ei ollu helpot. Ei varmasti ollut viimeinen kerta kun itken ikävästä. Mutta jos olis helppo lähteä, ei olis ollut yhtä kiva olla. Se sattuu, koska välittää. Mutta vielä vaikeampi oli nähdä lapset niin surullisina. Särki sydämen viisi kertaa. Mutta me nähdään vielä, se on varma. 

 Sain myös nähdä lunta Australiassa. Orangessa oli kylmä, lunta oli enemmän kun on ollut 20 vuoteen! Sitä satoi kyllä vain kahtena päivänä ja se suli iltapäivään mennessä. Lapset oli kuintekin innoissaan. Mä en niinkään.. Mutta ainakin Suomessa on siihen nähden paljon lämpimämpi! Oon tietoisesti ollut ajattelematta Suomeen paluuta, säästän sen sitten mun 28h lennolle. Nyt keskityn vielä ausseihin.

Kohta mun täytyy hypätä airport shuttle -bussiin ja fiilistellä Australiaa kaikin aistein vielä viimeisen kerran tältä erää. Tää melkein-vuosi on ollu mun elämän paras, oon saanu kokea, nähdä, elää, tuntea, haistaa, maistaa, kuulla, luulla, olla, olla olematta, nauttia, tutkia, itkeä ja nauraa niin paljon. Oon kasvanut ja oppinut itestäni, maailmasta ja elämästä enemmän kuin ikinä. Oon niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja kaikista, jotka on ollu osa mun Australiaa. 
Enää ei voi muuta sanoa, kun see ya next time, mate!

20.7.2015

fly free

Fly free and go where the wind takes you.

FRASER ISLAND


Mun viimenen valmiiksi bookattu tour oli Fraser Island tour, joka lähti Rainbow beachiltä. Monet, keitä oon reissatessa tavannu on sanonu, että Fraser on ollu yks east coastin kohokohdista. Enkä oo kyllä poikkeus! Fraser Island on siis maailman suurin hiekkasaari. Järviä, sademetsää, moottoritiet rannalla (harmi, mä en voinu ajaa, koska oon alle 21v).. Upea paikka, niin näkemisen arvoinen! 
Oltiin siellä siis kolme päivää, kaks yötä. Nukuttiin teltoissa, kokattiin leirissä omat ruoat ja oltiin menossa suurrimman osan aikaa! Sadetta tuli silloin tällöin, sen takia ei voitu myöskään mennä hiekkasurffaamaan, mutta muuten eipä se paljon haitannut. Ajeltiin 4WD eli four wheel driveillä eli neliveto-autoilla ympäri saarta. Uitiin kristallinkirkkaissa järvissä, shamppanja-altaissa: kivikkoon nousuveden muodostamissa altaissa, joiden vaahtoutuva vesi näyttää ihan shamppanjalta. Tutkittiin sademetsää. Uskomatonta, että kaikki mitä siellä kasvaa, kasvaa pelkästään hiekasta! Kelluttiin sademetsän läpi kirkkaassa purossa. Uitiin tea tree oil järvessä joka oli täynnä kilpikonnia!! Nähtiin upea kotka ja villi dingo! Ja monia monia valaita hyppivän merestä! Uskottoman hieno näky!
Meillä oli myös aivan huippu ryhmä. Kaikki tuli niin hyvin toimeen ja jokaisella riitti positiivista energiaa tehdä reissusta mahtava! Mentiin kolmen auton letkassa, mä olin ekassa autossa meidän oppaan kyydissä. Oli niin mielenkiintoista kuulla kaikenalaisia faktoja ja tarinoita saaresta. Meidän autoryhmänkin kesken oli ajellessa huipputunnelma. Meidän nimi oli Crazy dingoes ja bailattiin musiikin tahdissa paikasta toiseen. 
Päivällisen jälkeen istuttiin iltaa, toisena iltana myös nuotion ja vaahtokarkkien kera. Illan tunnelmista ei ole paljon julkaisukelpoista materiaalia, mutta hauskaa oli molempina iltoina! 
Kolme päivää meni liian nopeasti, oiltais voitu jäädä elelemään Fraser Islandille pidemmäksikin aikaa!
Takaisin tullessa hostellilla oli paikallinen jäbä, jolla oli mukana kolme lemmikkikäärmettään ja sinikielilisko! Saatiin pitää niitä kädessä ja voi että oli suloisia! Oon joskus sanonu, että jos en naimisiin pääse, en hanki kissaa niiku kaikki muut, vaan käärmeen. Ton söpöläisen, Lucifer nimeltään, jälkeen voisin oikeasti sellaisen ottaakin! Se istu pitkään mun niskan päällä ja nukahti mun hiuksiin!
Jäin Rainbow beachille siis vielä yhdeksi yöksi ennen kun täytyi taas hyvästellä uusia ystäviä ja nousta melkein viimeiseen bussiini. Se vei Brisbaneen, jossa vaihdoin bussiin, joka kuljetti pitkän matka Sydneyyn asti. Noin 17 tuntia hurahti niin ja näin nukkuessa. Niska ei ollut tyytyväinen, mutta lompakko kyllä, kun säästyi yksi yö hostellissa! Sydneystä jatkoin heti Orangeen: viimesen kerran mun aussiperheen luo.

TOWN OF 1770 / AGNES WATER


Whitsundays purjehduksella tutustuin ruotsalaiseen Annieen, joka oli myös jatkamassa coastia alaspäin. Meillä oli eri bussit varattu, mutta tavattiin sueraavalla stopilla, eli Agnes Water /1770 kylässä. Pieni ja nätti paikka, mutta niin kuin useimmat paikat itä-rannikolla, ei paljon tehtävää, jos ei halua tuhlata rahaa kaikkiin turistiaktiviteetteihin. Se ei meitä kuitenkaan haitannut, etelään päin kun oltiin menossa, eli joka bussimatkalla lämpötila vain laski, vietettiin pari päivää rannalla loikoillen ja meressä uiden. Tuolla ei krokotiilivaaraa enää ollut. Seikkailtiin myös parille bushwalkille kolmen englantilaisen autolla liikkuvan jätkän kanssa, jotka oli meidän kanssa samassa veneessä Whitsundaysilla! Kumma kyllä ei veneessä oikeen kunnolla edes juteltu, mutta purjehduksen jälkeen enemmän. :D
Cool Bananas hostelli, jossa yövyttiin on nimensä mukaan cool! Ihana henkilökunta, niin kuin kuvasta näkyy, ja ylisiisti paikka. Cool -siisti ja myös puhdas -siisti! Tuntui, että joka nurkalla oli joku siivoamassa. :D Mistä en kyllä valita, koskan jotkut hostellit osaa olla melkosen iljettäviä. Anyway voin suositella tota hostellia erittäin lämpimästi! :)
Olin ostanut valmiiksi lisää hiusväriä Cairnsistä, koska aurinko ja merivesi haalistaa sitä tosi äkkiä. Ja kaiken vedessä lillumisen jälkeen Whitsundaylla alko mun latvat näyttää melko vihreiltä eikä enää turkooseilta. Päätettiin sitte Annien kanssa opetella kampaajiksi ja innostuttiin siinä värjäillessä tuikata sinistä väriä Annienkin latvoihin! :D Yks jätkä, joka oli hostellilla töissä alkoi sen jälkeen kutsua meitä kaksosiksi!
Mun ruostalainen kaksonen jäi kuitenkin jälkeen, kun mä jatkoin matkaa Rainbow Beachille, josta mulla lähti tour Fraser Islandille. Hyvästeihin on jo vähän turtunut, kun koko ajan täytyy jollekin vilkuttaa heipat, mutta olisi kyllä ollut niin hauska jatkaa reissailua yhdessä. Tultiin ylihyvin juttuun! Onneksi Ruotsi ei sentään ole kovin kaukana! Ja ehkä mä saisin tästä inspiraatiota palauttaa ruostinkielen taidot tuolta jostain syvältä aivojen sopukoista mieleen. :D