Suomessa ollaan! Tai ollaan oltu jo eilen tasan kuukausi. Yritin niin kovasti silloin vielä ausseissa päästä blogin kanssa ajan tasalle, että Suomeen palattua se taas tuntu, etten vaan jaksa. Ja mitä kauemmin aikaa meni sitä helpompi oli jättää postaamatta. Ehkä en sillon aluksi edes tiennyt mitä kirjoittaa tai sanoa. Fiilikset oli muutenkin niin sekavat.
Mutta tosi paljon kaikenlaista jännää ja kivaa on kuukaudessa ehtinyt tapahtua! En voi uskoa että siitä on vasta kuukausi kun mun jalat kosketti taas tätä puolta palloa. Oon saanu nähdä perhettä ja kavereita ja tehdä kaikkea ihanaa.
Vaikka olihan se todella epätodellinen olo olla täällä taas. Kone laskeutui Suomeen siis keskiviikkona iltapäivästä ja vastassa oli sama seurue, joka oli 11 kuukautta sitten ollut sanomassa hyvästejä, eli äiti, isä ja pikkusisko. Ei ollut niin tunteikasta nähdä niitä, koska oltiin ihan vasta kuitenkin vietetty kolme viikkoa ausseissa yhdessä! Mutta kotona odotti yks karvatassu, jonka jälleennäkemistä oon odottanu hurjan paljon. Raukka meni ihan hämilleen, kun tulin takasin ja metsästi mulle kaikki mahdolliset pallonsa. Mutta tiesi kyllä heti illalla juosta mun vanhaan sänkyyn nukkumaan.♥
Sinä yönä nukuin semmoset kivat 15 tuntia. Ei enää väsyttänyt, mutta oli vieläkin epätodellisempi olo. Suomen kieli tuntu oudolta, ulkona satoi, en osannut olla ollenkaan.
Mutta pikkuhiljaa alkoi tottua ajatukseen, että täällä sitä nyt ollaan, ja vaikka ikävä on kova perhettä ja halu on takasin maailmalle, on kiva saada rakentaa tänne taas vähän pysyvämpää elämää.
Mutta jottei tästä tulis nyt kilometrikaupalla tekstiä, kerron lisää tästä suomen viimesestä kesäkuukaudesta ja kaikesta mitä on tapahtunut seuraavissa postauksissa. :)
Kuvat on ekalta viikonlopulta takasin, perattiin ja pakastettiin mansikkaa (ah, miten rakastan suomen marjoja!) ja käytiin Miitan kanssa lähimetsässä musikassa (ah, miten rakastan suomen metsiä!)
Catch ya later, mates! ;)
