long time no see

Hei ja mitä kuuluu? Tänne kuuluu ihan hyvää. Pitkä hiljaisuus blogin puolella, mutta nyt oon takasin! Helmikuu oli melkonen vuoristorata. Kaikilta osin. Laitan kuvia Sydneyn reissusta niinku lupasin, joten siitä ei sen enempää nyt. Blogia en oo päivitelly parista syystä. Sydneystä takasin tultua helmikuun alussa, joutui mun perheen isoisä sairaalaan. Jo yli vuoden kestänyt taistelu syöpää vastaan kärjistyi, kun kolmen aivoleikkauksen ja monien eri lääkitysten ja kokeilujen jälkeen lääkärit sanoivat ettei enää mitään ole tehtävissä ja elinaikaa muutamasta viikosta kuukauteen. About kolme viikkoa siitä isoisä, eli Pa eli Glyn menehtyi. Koko sairaalassa olon aikana hänellä ei onneksi ollut kipuja ja koko ihana suku oli viimeisinä viikkoina paikalla toisiaan tukemassa ja rakastamassa. Mutta se kuukausi oli niin henkisesti kuin fyysisestikin rankka ja oikeastaan vasta jälkeenpäin tajusi miten paljon voimia kaikki otti. Hautajaiset meillä oli pari viikkoa sitten, kaunis tilaisuus, koko kirkko oli täynnä ja osa joutui jopa seisomaan. Niin ison vaikutuksen ja jäljen Pa on jättänyt tänne Orangeen, että surijoita oli paljon!

Tämä oli siis osasyynä siihen, etten blogin puolelle ole mitään postaillut. Ei vaan ole tuntunut siltä, mutta myös kiireen ja häslingin takia en vaan saanut aikaiseksi mitään postailla. Toinen syy on parin viikon aikana ollut myös (yllätysyllätys.. taas kerran) nettini rajallisuus.. Skypettelin paljon alku-helmikuusta ja nettiä kului paljon. Maaliskuun alussa, kun netin piti uusiutua, se ei jostain syystä uusiutunutkaan automaattisesti. Vajaan viikon jouduin olemaan ilman, kun selvitettiin asiaa. Nyt on 

kuitenkin kaikki kunnossa!

(kuvat on Jojosta ja Jimbosta, yhden perheen, joilla käyn välillä auttamassa siivoillen ja lapsia vahtien, lemmikeistä, ja niiden sitruunapuusta)

Tänne kuuluu siis nyt arkeaarkea. Ei ihmeempiä. Enää ei mulla kauaa ole perheessä aikaa. Alkaa pelottaa ja jännittää ja pitäis kaikkea suunnitella ja hoitaa! Nyt kun sain taas nettiä, niin saan paremmin asioita ruksittua to do-listalta. Pitää varata lippuja ja vertailla hintoja ym. Ja sitten täytyy täällä saada asiat kuntoon. Perheellä kun ei ole vielä uutta au pairia tiedossa, ja he todellakin tarvitsevat sellaisen! Olen tällä viikolla täyttänyt pakastinta, että kun en täällä enää ole, ei vanhempien tarvitse koko ajan kokata tai tehdä lounasvoileipiä tai -kakkuja lapsille!

Mutta oudolta tuntuu. En vaan voi uskoa, että aika on mennyt niin nopeasti! Että oon ollu täällä yli puoli vuotta! Hullua. Mutta toisaalta ei. Kaukasemmalta tuntuu ajatus Australiasta lähtemisestä. Tää on mun koti ja elämä.

Mutta päivä kerrallaan vaan, enkä mä vielä hetkeen oo kuitenkaan ausseista lähössä vaikka perheestä lähdenkin reissaamaan! :)

Tänään oon menossa parin muun au pairin kanssa illalla ulos! Tänne on nyt tullut paljon uusia au paireja ja on jotenkin niin hassu jutella niiden kanssa, jotka on nyt siinä tilanteessa ja joilla on nyt ne ajatuksia joita mulla oli kuus kuukautta sitten! Mutta ihan hauskaa kyllä päästä vähän tuulettumaan oman ikäseen seuraan. Mun ympäristö on pyörinyt kodin, bussipysäkin ja salin välillä jo aika monta viikkoa. :) 

Oikein ihanaa alkavaa kevättä Suomeen! Täällä on syksy pikkuhiljaa hiipimässä kesän tilalle, mutta se onneksi näkyy vain vähän kylmemmissä aamuissa ja illoissa, päivällä on kuitenkin vielä kuuma! :)