10.2.2013
pitääkö osata jo kaikki
Tuntuu ettei ole mitään mitään näytettävää. Eikä mitään sanottavaa, vaikka paljon on tapahtunut. Laiminlyön kameraani aina kun vain tilaisuuden saan, koska puhelimella voi ottaa kuvan suoraan Instagrammiin. Sillä pääsee myös nettiin ja sormia voi silmien kanssa tanssittaa kosketusnäytöllä välttyen kiusallisilta katsekontakteilta metrossa. Kotona Mäntsälässä, junamatkan päässä toisesta kodista voi olla tekemättä mitään. Enkä jaksaisikaan tehdä mitään, koska kädet ja jalat ovat kipeinä laskettelusta ja ystävän syntymäpäivän kunniaksi tanssimisesta. Aamulla piti kuitenkin herätä aikaisin, onneksi äiti ajoi minut autolla 40 minuuttia Kulosaareen ja kantoi kassillisen ruokaa viidenteen kerrokseen. Pyysin kropaltani vielä vähän enemmän ja tanssimme asenteella musikaalitreeneissä. On mukava, kun nykyään minun ei tarvitse huolehtia siitä, että eksyn. Älykäs puhelimeni neuvoo reitin. Olen vieläkin täynnä viikonlopusta ja äidin laskiaispullista, mutta minulla on nälkä. Minulla on nälkä, koska minulla on tylsää. Voisin tehdä koulujuttuja, mutta uusi jakso alkoi vasta. Pitää odottaa, että paniikki iskee ja silloin voi panostaa. Lattialla on kasa vaatteita ja hylly on pölyinen, mutta minulla on Harry Potter ja Viisasten kivi kanssani sängyssä eikä vielä tarvitse mennä nukkumaan. Huomenna kouluun on pakko mennä vasta kymmeneltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
aaws söpis koissu ja hei vois kans lukee noi potterit uuestaan, siitä viime kerrasta on jo aikaa!
VastaaPoistaja ihanat nuo kukkaiskuoret tossa puhelimessas!<3
Poista